Marianna, Antilla 36

Marianna, Antilla 36

S/Y Marianna on Eino Antinojan Inkoossa rakentaman Antilla 36 sarjan tiettävästi yhdeksäs vene kahdestatoista. Antilla 36 sarja on siitä erikoinen, että veneet ovat kaikki enemmän tai vähemmän yksilöitä, eikä yksikään niistä ole täysin S&S piirustusten mukainen design 2227 C1. Eroa piirustuksiin löytyy ainakin peräsimen ja skegin osalta, sekä etenkin peräpeilin alanurkan “pukamasta”. Myös takilasta on erilaisia variaatiota, alkuperäisen suunnitelman ollessa toppirikattu. Alun perin Antilla 36 rungot olivat umpilaminaattia ja Marianna lieneekin ensimmäinen, jossa kannen lisäksi kyljet ovat vesiviivaan asti balsaytimellistä sandwich-rakennetta. Perimätiedon mukaan Mariannassakin oli alun perin toppiriki, joka tuli kuitenkin alas nopeassa tahdissa, ja korvattiin Seldenin 7/8 racing-takilalla suorine saalinkeineen ja tuplabarduunoineen.

Marianna on siirtynyt nykyisille viidensille omistajilleen vuonna 2011 ja on kulkenut jo aiemmin samassa “suvussa” vuodesta 1991 eteenpäin. Mariannan racing-luonnetta on vuosien varrella kesytetty mm. rullagenualla, täydellä jalopuusisustuksella ja nykyään jopa kiinteällä jääkaapilla.  Niinpä vanha rouva onkin nykyään hieman ylipainoinen noin 5100 kg:n massallaan. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä Marianna on puhtaassa matkavenekäytössä satunnaisia Pursiseuransa Sindbadin leikkimielisiä kisoja lukuun ottamatta, joissa se on toki vielä pärjännytkin kohtuullisesti.

Mariannaa on pidetty hyvin ja hoivattu hellästi vuosien saatossa, eikä sen rakenteisiin ole vettyneen peräsimen korjausta lukuun ottamatta tarvinnut pahemmin puuttua. Syksyllä 2018 veneen pohja lasipuhallettiin ja kevään epoksoinnin jälkeen se on taas valmis uusiin purjehduksiin seuraavat 40 vuotta. Purjehdusheloitus on uusittu lähes kokonaan, kuten myös seisova ja juokseva rikikin. Myös navigointielektroniikan osalta Marianna on modernissa iskussa ja alkuperäinen 49 hp Perkins dieselmoottori on saanut väistyä nykyisen 31 hp Solen tieltä.

S/Y Marianna is presumably the ninth of the twelve boats in the Antilla 36 series built by Eino Antinoja in Inkoo Finland. The specialty of the Antilla 36 series is that the boats are all more or less individual, and none of them is completely in line with the design of the S&S 2227 C1. There is a difference between the drawings, at least for the rudder and the skeg, and especially for the ”spike” in the lower corner of the transom. There are also different variations of the rigging, the original design being a masthead rig. The first Antilla 36 hulls were solid laminate, and Marianna is probably the first to have in addition to the deck also the sides down to the waterline built as a sandwich structure with balsa core. According to heritage, Marianna also had a masthead rig initially, but it came down quite rapidly and was replaced by Selden’s fractional 7/8 racing rig with inline spars and running backstays and check stays.

Marianna came into its current fifth owner’s possession in 2011, having been in the same ”family” since 1991. Marianna’s racing character has been tamed over the years, among others with roller furling genoa, full teak interior, and even now with a built-in refrigerator. Therefore the old lady is now slightly overweight with her 5100 kg mass. However, this does not bother as Marianna is nowadays in pure cruising usage, except for the occasional non-serious races of her Yacht Club Sindbad, in which she has still done reasonably well.

Marianna has been well cared for and maintained with love over the years, and her structures, with the exception of the rudder repair, have not needed to interfere. In the fall of 2018, the bottom of the boat was glass-blasted, and after new epoxy-coating, it is now ready to sail around for the next 40 years. The sailing fittings have been renewed almost completely, as is the case also with the standing and running rigging. Navigation electronics onboard Marianna are in a state of the art condition, and the original Perkins 49 hp engine has also been replaced with 31 hp Sole.

Tungu, Antilla 30

Tungu, Antilla 30

Vene tunnetaan Suomen purjehdusurheilun historiassa paremmin alkuperäisen tilaajansa Keijo Petäjän sille antamalla nimellä Marjo 3. Tämä on ensimmäinen Antilla 30 tavaramerkillä valmistunut vene. Se laskettiin vesille 1973.

Eino Antinoja oli valmistanut samaa runkoa jo aikaisemmin tavaramerkillä S&S 6.6. (numero tulee IOR mittaluvusta). Venettä kehitettiin tekemällä siihen kokonaan uusi kansirakenne. Antilla 30:n avotila on suurempi kuin S&S 6.6:ssa, mutta korkeamman ylärakenteen takia sisätila on hieman korkeampi. Veneeseen tehtiin myös muutamia muita teknisiä muutoksia, jotka sallivat samalla mittaluvulla jalan pitemmän maston ja vastaavasti suuremman purjepinta-alan.

Muutokset suunnitteli veneen tilaaja arkkitehti Keijo Petäjä. Omaan veneeseensä hän suunnitteli myös one-off sisustuksen, joka on rakennettu paikalleen mahonkivanerista. Sarjatuotannossa valmistuneissa Antilloissa on useita erilaisia sisustusvariaatioita, mutta useimmat niistä on toteutettu lujitemuovisilla sisämoduuleilla.

Marjo 3 oli Keijo Petäjän kipparoimana aikansa menestyksekkäin suomalainen puolitonnari. Veneessä oli erittäin suuri Hoodin valmistetta oleva purjegarderobi.

Keijo Petäjän kuoleman jälkeen perilliset myivät veneen haminalaiselle merikapteeni Jarkko Kukkoselle. Omistajien nimenomainen toivomus oli, että veneelle tulee antaa uusi nimi ja Kukkonen risti sen Tunguksi. Kukkosen perheeltä Tungu siirtyi 1994 nykyisille omistajilleen Ari ja Vesa Mäkelälle, nyttemmin jo edesmennyt isämme oli aikanaan myös veneen osakkaana.

Vene on läpikäynyt perusteellisen kunnostuksen, mutta sen tyyli ja mahdollisuuksien mukaan myös varustus on edelleen hyvin alkuperäinen.  Siellä missä tekniikkaa on jouduttu uusimaan, olemme pyrkineet mahdollisimman pitkälti säilyttämään tyylin. Alkuperäistä irtaimistoa on runsaasti varastoituna mm. kaikki veneen mukana tulleet alkuperäiset Hood -purjeet. Niistä kovan tuulen spinnu ja myrskyfokka ovat edelleen aktiivikäytössä.

Vasta 2014 veneeseen asennettiin rullagenoa. Moottori oli vuoteen 2000 saakka alkuperäisen mallinen Yanmar YSE 8 (ei kuitenkaan alkuperäinen yksilö), sittemmin se on vaihdettu tehokkaampaan 16 hp koneeseen.

Omassa käytössämme Tungu on matkavene, joka on kiertänyt paitsi Suomen ja Ruotsin saaristoa, myös Eestin rannikkoja, Riianlahtea ja Eteläistä Itämerta.

Mia-Sofia, Antilla 40

Mia-Sofia, Antilla 40

Peter Fazer tilasi 80-luvun alussa Sparkman & Stephensiltä piirrustukset nopealle offshore-kilpurille. Rakentajaksi valittiin Eino Antinoja. Vene rakennettiin kauttaaltaan sandwich-menetelmällä ”plugille”. Eino Antinojan piti tehdä veneestä sarjatuotantomalli hieman erilaisella kansirakenteella. Terveys esti kuitenkin nämä aikeet ja Marinita jäi hänen viimeiseksi veneeksi. Peter osallistui ”Marinita” veneellään Gotland Runt-kisaan heikolla menestyksellä ja päätti uusia takilan. Uudessa osatakilassa on 3 spriidari paria ja sen yläpuolelle on timantti. Takilamuutos ei tuonut odotettua menestystä ja Peter myi muutaman vuoden jälkeen Marinitan Peter ja Henrik Tallbergille. Peter lunasti myöhemmin veljensä osuuden ja myi 1990-luvulla veneen langolleen Ati Norrgårdille. Vene on edelleen Ati Norrgårdin omistuksessa nimellä Mia-Sofia (kuten hänen aikaisemmatkin veneet)

Mia-Sofia osallistui useaan Gotland Runt-kisaan – hauskaa oli, mutta palkinnot jäivät saamatta. Alunperin Marinita oli sisustettu ainoastaan keskiosaltaan, keula ja perä olivat tyhjiä. Koko vene on pikkuhiljaa sisustettu omistajan omilla taidoillaan ja on kilpailumenestyksen puuttumisesta huolimatta vene on varsin nopea ja merikelpoinen alus, joka on kiertänyt Itämeren kaikki kolkat.

Eino Antinojalla on maine rakentaa erittäin vahvoja veneitä. Mia-Sofia on kahteen otteeseen “joutunut” täyspysähdykseen 6,5 solmun vauhdista. Kyydissä olleet ovat saaneet vaurioita mutta vene on kestänyt. Ainoa näkyvää on (tai oli) lyijykölin uusi muoto.

Mia-Sofian nykyinen kotisatama on Kojudden, Lövö, Snappertuna

Merike, Antilla 30

Merike, Antilla 30

Merike on tyypiltään Antilla 30. Vene on valmistunut vuonna 1981 ja lienee viimeinen Esko Antinojan AA-Boatin rakentama Antilla. Vene siirtyi jo vuonna 1984 ensimmäiseltä omistajalta seuraavalla, joka puolestaan purjehti sillä vuoteen 2011, jolloin nykyinen omistaja hankki veneen. Tällöin veneen nimi Merike II lyheni nykyiseen muotoonsa.

Veneen sisustus on suunniteltu cruising-käyttöön ja eroaa joiltakin osin normaalista Antillasta. Sisustuksessa ei ole käytetty lujitemuovimoduleita, vaan mahonkivaneriset kalusteet on laminoitu suoraan runkoon kiinni. Etulaipio on heti maston takana ja sen taakse, stypuurin puolelle, on rakennettu erillinen WC-komero. Sisustuksen on mahdollisesti rakentanut V. Honkasalo Sammatista.

Takila on tuettu kaksilla sivuvanteilla, jotka kiinnittyvät samaan rustiin, joka puolestaan ankkuroituu päälaipioon. Alkuperäinen puomi on vaihdettu modernimpaan ja rullalla olevan keulapurje on WB-Sailsin 140%:n rolleri. Keulapurjeen jaluspisteitä voi säätää taljalla kaukalosta. Keulapurjeen käsittelyn helpottamiseksi vinssit on vaihdettu Anderssenin 40 ST-vinsseihin.

Veneen alkuperäinen Vire-moottori vaihtui omistajanvaihdoksen myötä Volvon 2002:een, joka oli käytössä vuoteen 2006 asti. Nykyinen kone on Beta-Marine 20. Meriken kotisatama on Vuosaaren Venekerho.